Kuukauden tekijä

HANNA SUMARI

Hanna Sumari tekee töitä monipuolisesti eri median osa-alueilla ja antaa tässä haastattelussa oman sisustusvinkkinsä.

Työskentelet monipuolisesti median ja sisustuksen parissa. Miten olet päätynyt alalle ja mitä kaikkea teet?

Teen Maikkarille Suomen kaunein koti –ohjelmasarjaa, kirjoitan lehtijuttuja sisustuksesta ja kahta blogia, joista toinen käsittelee kaikkea maan ja taivaan väliltä ja toinen on ruokablogi. Spiikkaan myös radio- ja TV mainoksia, kirjoitan tiedotteita, ja teen blogitekstejä tilaustyönä eri yritysten sivuille, juonnan tilaisuuksia ja luennoin sisutuksen trendeistä ja keittiösuunnittelusta erilaisissa tilaisuuksissa. Olen myös Mitä tänään syötäisiin? Perjantai –ruokaohjelman juontaja. Yleisnimeä kaikelle tekemiselleni ei ole, mutta usein minusta käytetään määritelmää influenseri eli vaikuttaja, teen siis vaikuttajamarkkinointia.

Kaikki johtaa kaikkeen. Se, että työn kuvani on se mikä on, juontaa juurensa jo aivan ensimmäisistä töistäni 1980-luvulta, jolloin perustin PR-ja tiedotustoimisto Promoden, jota johdin seitsemän vuotta. Sieltä minut kutsuttiin tekemään Joka kodin asuntomarkkinat –ohjelmaa, josta alkoi varsinaisesti sisustukseen ja rakentamiseen perehtyminen. Tein sitäkin noin seitsemän vuotta, kunnes pyynnöstä ideoin Maikkarille sisustusohjelma T.i.l.a.n, joka oli television ensimmäinen vain sisustukseen keskittynyt ohjelma. Sitä tein koko sen 10 vuotisen historian ajan, kunnes oli aika lopettaa ja huilata hetki. En tiennyt mitä olisin seuraavaksi tehnyt ja kuten usein elämässäni, sen ratkaisi joku muu. Minua pyydettiin tekemään Suomen kaunein koti –ohjelmaa vuonna 2013 ja samaan aikaan päätin kirjoittaa muutaman keittokirjan.

Mikä työssäsi on parasta?

Estetiikka, monipuolisuus ja ihmiset. Tarvitsen kauneutta ympärilleni ja minua kiinnostaa tuotteiden suunnittelu, se mitä ne pitävät sisällään ja miksi. Pelkkä pinta ei ole yksin kiinnostavaa, vasta laatu ja kauneus yhdessä muodostavat herkullisia asioita.

Suomen kaunein koti-ohjelmassa näet paljon koteja ja sisustuksia. Millaista on tehdä kyseistä ohjelmaa ja onko se vaikuttanut näkemyksiisi sisustuksesta?

Ohjelman teko on sekä hauskaa, ihanaa, kiinnostavaa että raskasta. On todella mielenkiintoista saada nähdä ihmisten koteja ja aavistella miksi ne ovat sellaisia kuin ovat. Viihdyn kameran edessä erittäin hyvin. Kaikki eivät viihdy, mutta TV-työ on ehkä kaikista töistäni minulle mieluisinta.

Raskasta se on pitkien ajomatkojen ja pitkien päivien takia. Yhden sarjan tekemiseen menee myös koko kesä. Siinä on puolensa ja puolensa!

Kaikkien noiden kotien näkeminen ei ole vaikuttanut siihen mikä minusta on kaunista, edustaa hyvää makua ja on toimivaa.

Onko ohjelman myötä syntynyt kuvaa siitä millainen on tyypillinen suomalainen koti tai mökki? Tai mistä tunnistaa suomalaisen kodin?

Minulle on näiden vuosien aikana kyllä syntynyt aika hyvä käsitys siitä, millainen sisustaja mielellään näyttää kotinsa televisiossa tai muualla mediassa. Se millaisia koteja näemme mediassa ei kerro juuri mitään siitä miten suomalaiset sisustavat, vaan ihan toisenlaista tarinaa.

Tyypillisessä suomalaisessa mökissä on paljon puhdasta puupintaa ja ikkunasta näkyy järvi. Se ei ole valtavan suuri, eikä se ole moderni. Mutta en tiedä onko se kovin suomalaista. Luultavasti asia on samanlainen monessa muussakin maassa.

Miten itse asut ja millainen sisustaja olet?

Asun vuonna 1947 rakennetussa ja ennen muuttoamme 1998 täydellisesti remontoidussa ja laajennetussa puutalossa Espoossa. Olemme asuneet täällä 22 vuotta ja huonekalut sekä niiden järjestys on edelleen suurin piirtein sama, kuin sisään muuttaessamme. Se kertonee siitä, millainen sisustaja olen! Olen tehnyt niin paljon juttuja nimekkäiden suunnittelijoiden suunnittelemista kalusteista, etten halua niitä itselleni. En pidä siitä, että tavarani, vaatteeni, kenkäni, laukkuni tai silmälasini ovat tunnistettavissa. En pidä logoista ja ikoniset tuotteet ovat logoja jo itsessään. Ihailen niitä, niiden nerokkuutta ja kauneutta, mutta en viihdy niiden keskellä. Jos saisin, haluaisin ainoastaan muutaman (tai 12) Thonetin antiikkituolin. Ja ehkä Bertoian Timantti-tuolin koska se on ensimmäinen tunnistamani designesine. Olin kuusivuotias, kun ihastelin sitä ensimmäisen kerran. Niin paljon en niitä kuitenkaan halua, että olisin ne ostanut. 

En osaa kuvailla kotiamme itse, mutta muutamalla sanalla se on vain luonnonmateriaaleilla sisustettu, kerroksellinen ja kodikas rento koti, jossa on paljon suuria viherkasveja ja valkoiset tuulessa lempeästi liikkuvat pellavaverhot.

Paras sisustusvinkkisi?

Tämän olen sanonut ensimmäisen kerran jo vuonna 1993 ja se pätee edelleen: Siivotkaa kotinne! Se tarkoittaa sekä puhtautta että vähintään kohtalaista järjestystä sekä sitä, että turhat tavarat siivotaan pois ja esillä pidetään vain niitä juttuja jotka ovat omasta mielestä kauniita ja sopivat yhteen keskenään.

Joskus voi olla syytä kerätä kaikki pientavara keskellä lattiaa, ryhmitellä ne ja pitää esillä vain osaa kerrallaan. Toinen hyvä vinkki on olla tekemättä suuria sisustuksellisia ratkaisuja raskaana tai vastarakastuneena. Lopputulos tulee olemaan tovin kuluttua liian imelä. Tämän tiedän kokemuksesta.

SEIJA KILLSTRÖM

Sisustustoimittajan etätyöhuone valmistui peräkärryyn omalle pihalle. 

Miten peräkärryprojekti sai alkunsa?

Sain mieheltäni 40-vuotislahjaksi rekan täysperävaunun, josta hän lupasi rakentaa minulle oman työtilan. Olen tehnyt sisustussuunnittelua toimittajan työn rinnalla jo 20 vuotta. Viisihenkisen perheen kodissa ei ole viime vuosina löytynyt oikein riittävästi tilaa suunnittelutoimistoni tavaroille, joten tämä tuli todella tarpeeseen, vaikka en ollut osannut edes haaveilla tästä.

Mitä materiaaleja valitsit peräkärryyn? Mikä on sisustuksen värimaailma ja teema?

Hankittua peräkärryprojektia muhiteltiin pari vuotta. Alkuun ajatukseni oli, etten panostaisi siihen rahallisesti paljoa ja se saisi jäädä aika karuksikin pinnoiltaan. Takan ostin ensimmäisenä. Se odottelikin melkein kolme vuotta varastossamme käyttöönottoa.

Koetin löytää kierrättämällä ovia ja ikkunoita sekä muuta materiaalia kärryyni. Koska materiaalivaatimukset olivat hieman poikkeavat, tilasimme ne mittojen mukaan kohteeseen. Kärryyn jouduttiin yllättäen rakentamaan koko kantava lattiarakenne uudestaan. Sitten tehtiin uusi hieman pulpettimainen katto, aukotettiin kaksi ikkunaa ja ovi sekä suljettiin takaosan vanhat pariovet. Viime syksynä lattia eristettiin ja sitten minun oli aika valita sisämateriaaleja. Jo tässä vaiheessa oli käynyt selväksi, että kohde ei rakentuisikaan millään kierrätystuotteilla, vaan kaikki oli hankittu juuri tulevaa työtilaani varten, mikä tuntui kyllä kustannuksissa.

Lattiaan halusin aitoa luonnonmateriaalia ja valitsin vaaleaksi käsitellyn tammilankkuparketin. Olimme syksyllä sisustustoimittajakollegoiden kanssa vierailulla Kööpenhaminassa Muuton toimistolla. Toimiston yksi iso seinäpinta oli paneloitu tammisella sormipaneelilla. Nappasin siitä kuvan ja kotiin palattuani aloin hakemaan kuumeisesti vähän vaaleampaa sormipaneelia kohteeseeni. Sellaista, joka sopisi lattian kanssa. Löysin valmistajan, joka toimitti minulle mäntypaneelista kolme näytettä eri käsittelyillä. Valitsin vaaleimman ja tilasin tuotteet, jotka höylättiin ja käsiteltiin tilauksesta kohteeseeni. Lopuksi peräkärry verhoiltiin vielä ulkopinnoiltaan harmaalla vinyyliverhouslevyllä.

Mikä on ollut haasteellisinta? Entä palkitsevinta?

Projektin hulluus on meinannut välillä aiheuttaa aikamoisia parisuhdekriisejä. Alkuun tuskastelin koko kärryn olemassaoloa rekkafirman mainoslogoineen, mutta mitä pidemmälle projekti eteni, sitä tyytyväisempi olen ollut tähän kummalliseen renkailla seisovaan toimistooni. Palkitsevin hetki tuli vastaan nyt ”koronakevään” aikana. Lapset olivat pari kuukautta kotihoidossa ja teimme molemmat kotona töitä. Jaoimme työt kahteen vuoroon ja iltapäivä yhdeltä kipitin kärryyni pihallemme. Sytytin takan, käynnistin koneen ja ryhdyin töihin omassa hiljaisessa ja kauniissa etätyökonttorissani.

Vaikka projekti koitui monin verroin kalliimmaksi kuin aikeeni olivat, olen nyt hurjan tyytyväinen tähän satsaukseen sekä erityisen kiitollinen miehelleni, joka tämän rakennusurakan on hoitanut lähes yksin.

Mihin aiot käyttää peräkärryäsi?

Tämä kevät oli minulle hämmentävän inspiroivaa aikaa. Se, että arjestani jäi yhtäkkiä lähes päivittäinen parin tunnin työmatka pois, merkitsi ajankäytössäni paljon aikaa muulle. Huomasin innostuvani asioista enemmän kuin aikoihin. Luonteettomat maisemakonttorit eivät luovaa ihmistä inspiroi. Haluan kauniita asioita ympärilleni. Etätyössä kaipaan työkavereitani, mutta ikävää on lievittänyt Teams -kahvitaukomme. Toivon, että koronakauden jälkeen etätyömahdollisuus on uusi normaali.

Tänä keväänä, toukokuun viimeinen päivä tulee kaksikymmentä vuotta siitä, kun valmistuin sisustussuunnittelijaksi. Parissa kymmenessä vuodessa olen sisustanut valtavan määrän koteja ja kesämökkejä ympäri Suomen. Nyt, kun peräkärryni on keittiötä ja lopullista sisustustaan vaille valmis, olen ryhtynyt päivittämään sisustusmateriaalinäytevarastojani. Toivon, että peräkärry tulisi toimimaan muuntuvana työtilana, jossa voin tehdä etänä toimittajan työtä ja ottaa vastaan suunnitteluasiakkaani. Joulun aikaan kärryyn avautuu varmastikin jälleen taas kuudetta kertaa pitämäni pop up joulupuoti tänne Vihtiin, jota kyläläiset kyselevät jo hyvissä ajoin marraskuussa.

Mikä on parasta sisustussuunnittelijan työssä?

Tyytyväiset asiakkaat. Tiedän onnistuneeni työssäni, jos vuosienkin päästä saan samalta asiakkaalta soiton, että he tarvitsevat uuteen kotiinsa jälleen apuani.

Innostuminen on minulle ammatillista polttoainetta. On hienoa päästä siihen tilanteeseen, kun olen tullut uudesta kohteesta ja hahmottelen kynän kärki liitäen ensimmäisiä luonnoksia paperille. Polte työhön on säilynyt yhä nämä vuosikymmenet.

Miten kuvailisit omaa tyyliäsi sisustussuunnittelijana?

Suunnittelen kohteeni aina ensisijaisesti asiakkaalleni. Muistutankin aina, etten minä ole muuttamassa heille ja että heidän täytyy nämä valintani tuntea omakseen. Tarjouskäynnillä onkin oltava kaikki aistit avoimena, jotta pystyisin pääsemään asiakkaan taajuudelle ja löytämään sen virran, jonka mukana mennään.

Jokaisella suunnittelijalla on oma käsialansa ja tavoitteellisinta olisikin, että asiakas haluaa projektiinsa juuri minut sen vuoksi, että on nähnyt tekemiäni koteja ja pitää kodikkaan klassisesta tyylistäni. Pitkään jatkuneessa kulutuskeskeisessä maailmassa koetan vaalia myös ympäristöarvoja. Verhoilutan ja maalautan vanhoja kalusteita, jos saan ne sillä tavoin sopimaan sisustukseen. Lähellä pientuotettu kaluste on arvoiltaan verrattavissa aikaa kestävään designklassikkoon. Sisustussuunnittelijan koulutuksen lisäksi olen opiskellut puusepän opinnot ja koenkin sen antavat lisäarvoa minulle ammattilaisena. Piirrän paljon mittatilauskalusteita ja ymmärrykseni eri materiaaleista on erityisen hyvä. Sisustustoimittajan työssä olen kiinni ajankohtaisissa trendeissä ja pystyn ohjaamaan suunnitteluasiakkaitani.

Ps. Peräkärry esitellään kokonaisuudessaan syksyn aikana Deko -lehdessä.

Teksti: Seija Killström Kuvat: Seija Killström

LAURA SEPPÄNEN

Laura Seppänen suunnitteli kokonaisvaltaisen remontin ja ajattoman kauniin sisustuksen espoolaiseen kotiin.

Mikä oli lähtökohta ennen muutosta?

1970-luvun paritalo Espoossa, missä kaikki tilat ja pinnat kaipasivat kokonaisvaltaista remonttia. Samalla vanha uima-allasosasto muutettiin koti-spaksi. Avaraan ja pitkulaiseen tilaan sijoitettiin kaksi suihkua, kylpyamme, sauna sekä lounge. 

Kauanko projekti kesti?

Kokonaisuudessaan talon remontointi kesti noin vuoden verran. 

Millaisia materiaaleja kohteessa on ja miten sisustuksen värit ja materiaalit valikoituivat?

Kun kyseessä on asiakkaan loppuelämän koti, materiaali- ja värivalinnoissa keskityn mahdollisimman aikaa kestäviin ratkaisuihin, niin teknisiltä kuin visuaalisilta ominaisuuksiltaan. Huolellisesti kuratoitu sävymaailma on myös oleellinen. Kodin tulee olla asiakkaan unelma nyt sekä 20 vuoden päästä. Näin isoissa kokonaisuuksissa on tärkeää, että koko talon läpi tilat puhuttelevat toisiaan, ja irtokalustusta pitää pystyä liikuttelemaan luontevasti tilasta toiseen. 

Tässä kohteessa 1970-luku näkyy edelleen monin tavoin, mutta yhdistettynä raikkaaseen valkoiseen ja nuden sävyihin. Kodin värikartassa toistuvat erityisesti tummien puulajien sävyt, tammiparketti sekä pystyviiluiset pähkinäpuiset tai mustaksi petsatut kiintokalusteet. Mukana on myös messinkisiä ja valkokultaisia yksityiskohtia sekä rottinkia säilytysratkaisuissa ja liukuovissa. Irtokalusteissa näkyy räväkämpiäkin värisävyjä, kuten ruskeaa, okraa ja sinistä. Akustiikkaa tuovat samettiset sohvat ja muhkeat korkeanukkaiset matot.

Mikä oli palkitsevinta?

Palkitsevinta projektissa oli erittäin vastaanottavaisen ja luottavaisen asiakkaan kanssa työskentely. Tyylilliset linjat sekä henkilökemiat kohtasivat heti ja työskentely oli alusta loppuun inspiroivaa. Toki hyvä suunnittelu on vasta puolet lopputuloksesta, eli tässä projektissa tärkeä osa oli myös äärimmäisen kärsivällisellä ja huolellisella urakoitsijalla. 

Mikä oli haasteellisinta?

Ikkunoiden eteen suunnitellun kylpyammeen hanaratkaisu aiheutti päänvaivaa. En halunnut katkaista avointa tilaa lattiakoteloinnilla, joten tuli miettiä rakennusvalvontaa tyydyttävä mutta esteettisesti kaunis ja kestävä vaihtoehto.  Ratkaisin ongelman wedi-levystä rakennetulla hartsipinnoitetulla tolpalla, johon Tapwellin valkokultainen hana saatiin sijoitettua.

Miten kuvailisit omaa tyyliäsi tai käden jälkeä sisustussuunnittelijana?

Minulle on tärkeäintä luoda aikaa kestäviä tiloja. Yhdistän pelkistetyn ja harkitun yleisilmeen jopa erikoisiin yksityiskohtiin. Luonteenomaista minulle on luoda rauhallisia ja harmonisia tiloja, missä kaikki ei olennainen on mahdollisuuksien mukaan piilotettu rakenteisiin.

Lähestyn suunnittelukohteitani ihmislähtöisesti, mutta myös olemassa olevan tilan kautta. 

En unohda käytännöllisyyttä, mutta ensisijaisen tärkeää on vaikuttaa käyttäjien tunnetilaan sekä kokemukseen tilasta. Hyvä design muuttaa parhaimmillaan ihmisten arkirutiineja ja käyttäytymistä.

Teksti: Jenni Juurinen ja Laura Seppänen. Kuvat: Laura Seppänen