Taidehistorioitsija ja filosofian tohtori Katja Weiland-Särmälä on erikoistunut vintageen, antiikkiin ja designiin. Häntä kiehtovat myös esinetutkimus sekä esineiden, huonekalujen ja rakennusten aineettomat arvot.
Miten olet päätynyt alalle ja minkälaisten projektien parissa olet tehnyt töitä?
Olen aina ollut kiinnostunut esineistä ja tarinoista. Työskentelin aikoinaan opiskelun yhteydessä Bukowskis’lla esineiden parissa ja työskentelen parhaillaan Hangon museolla amanuenssina. Oikeastaan olen pikkuhiljaa vain luisunut näiden asioiden pariin. Väitöskirjassani yksi teema oli esineiden eri merkitykset ja kotien aineelliset ja aineettomat arvot. Kaikkea mielenkiintoista en aikoinaan saanut mahtumaan tutkimukseeni ja niinpä kirjoitin viisi vuotta Antiikki & Design-lehteen omaa blogia ja palstaa ”Löytöretkeilijän Paratiisi”. Käsittelin niissä laajalti erilaisia kulttuurihistoriallisia ilmiöitä näyttelyistä museoihin sekä muotoilua ja antiikkia. Tälläkin hetkellä kirjoitan vakituisesti omaa esineitä, keräilyä, arkkitehtuuria ja designia käsittelevää palstaa Taloustaito-lehteen sekä olen tehnyt freelancerina juttuja mm. Avotakalle ja Antiikki & Design-lehtiin. Parhaillaan työni alla on Hangon vanhoja huviloita käsittelevä kirja, johon olen saanut apurahan Kordelinin säätiöltä.
Olen luennoinut taiteesta, designista ja vintagesta erilaisissa tapahtumissa ja tilaisuuksissa jo 17 vuoden ajan. Lisäksi olen toiminut asiantuntijana erilaisissa tv-, radio- ja lehtijutuissa, jotka ovat liittyneet esimerkiksi Tapiolan puutarhakaupungin historiaan, huvilakulttuuriin, esineiden eri arvoihin, vintageen ja designiin.
Mikä on parasta työssäsi?
Seuraan aktiivisesti trendejä, sillä luonnollisesti ne vaikuttavat myös antiikki- ja vintagemaailmassa. Kestävä kehitys ja eettisyys ovat nousseet vahvasti pinnalle. On hienoa tehdä työtä, jonka avulla voi edesauttaa vastuullisia valintoja. Uskon itse vahvasti siihen, että second market jatkaa vielä kasvuaan tulevaisuudessa. Pitkän aikavälin tarkastelun kautta olen oppinut hahmottamaan pitkäkestoisia, temmoltaan hitaampia muutoksia, jotka liittyvät asumiseen tai kodin tilojen käyttötarkoitusten muutoksiin.
Työni on monipuolista, sillä katson sisustamista, kotia ja esineitä monesta eri näkökulmasta. Pohdin yhtäältä esineiden aineellista arvoa, vaikkapa designesineiden hinnannousua, mutta toisaalta työssäni museomaailmassa esineitä arvotetaan aivan eri lähtökohdista. Haluaisin auttaa ihmisiä näkemään myös suvussa kulkeneiden esineiden arvon, vaikka ne rahalliselta arvoltaan olisivatkin mitättömiä. Tarinat ja historia luovat esineelle syvempiä merkityksiä.
Miten itse asut ja millainen sisustaja olet kotona?
Minulla on kaksi kotia. Asumme Tapiolassa 1961 valmistuneessa rivitalossa, jonka olen sisustanut aikakauden hengen mukaisesti pääasiassa vintagekalustein. Valitsen mielelläni laadukasta, aikaa kestävää suunnittelua. Rakastan huutokauppoja ja kirpputoreja, joista olen tehnyt hyviä löytöjä. Vielä 10-15 vuotta sitten ruusupuiset senkit, aurinkopeilit ja Tynellin valaisimet olivat aivan eri hinnoissa kuin nyt. Arvostan myös alkuperäisyyttä, joten olemme kotia remontoidessamme pyrkineet säilyttämään paljon vanhoja yksityiskohtia, jotka mielestäni luovat rakennuksen hengen. Kylpyhuoneremontissamme tosin puuseppä valmisti kopiot vanhoista kauniista tiikkisistä kalusteista, jotka olivat niin huonossa kunnossa, ettei niitä voitu säilyttää.
Toisessa kodissamme Hangon vanhassa 1890-luvulla valmistuneessa puuhuvilassa on vallalla aivan eri vuosisata kuin Tapiolan kodissamme. Sinne ovat päätyneet sukuni vanhat huonekalut, kustavilaiset sohvat, vaaleat kauniisti kuvioidut astiakaapit, kullatut rokokoopeilit ja kristallikruunut. Se on historioitsijalle inspiroiva miljöö, kuin aikamatka menneisyyteen.
Seuraa Katjaa somessa
Instagram: @katjaw_s
LinkedIn