Ulla Solasaari-Pohjanpalo on sisustusarkkitehti, toimittaja ja yrittäjä, jonka työ ja elämäntapa ovat yhdistyneet yli neljällä vuosikymmenellä. Yhtään kokemusta hän ei vaihtaisi pois.
Miten olet päätynyt alalle ja minkälaisten juttujen ja projektien parissa olet tehnyt töitä?
Työskentelin Ateneumista valmistuttuani Huonekaluliike Nupposen ja sisustusarkkitehtitoimisto Leena Kolisen sisustussuunnittelijana. Molemmissa työpaikoissa oli mahdollisuus luoda hyvät kontaktit alan ihmisiin ja tuotteisiin.
1970-luvun lopulla ja 80-luvun alussa sisustuslehdet julkaisivat ohjeita ja neuvoja lukijoiden pulmiin pohjapiirustuksin ja perspektiivikuvin. Kodin Kuvalehti ja Kotiliesi ottivat yhteyttä, ja avustin pulmia ratkoen. Myöhemmin tarjoutui mahdollisuus toimia vakinaisena avustajana useissa alan lehdissä.
Työ oli pääasiassa kuvien rakentamista studiossa tai luonnossa. Myös messumatkat tehtiin katsauksiksi lukijoille. Kaikki sisustusjuttuni kuvasi ammattikuvaajat, vain messujen pressimateriaali oli valmiskuvina. Kuvan rakentamiseen tilattiin firmoilta kaikki tarpeellinen, studioavustajat rakensivat puitteet, tapetoivat ja maalasivat. Auttoivat kaikin tavoin. 1990-luvun asuin Belgiassa, Saksassa ja Sveitsissä. Silloin ammattitaidon ylläpito jäi vähäisten kesätöiden ja eurooppalaisten alan messujen varaan. Palasin takaisin laman loppupäässä ja pääsin hyvin alan töihin kiinni. Tekniikan Maailman rakennuslehdissä avustin rakentamiseen liittyvien juttujen ja kaikenlaisten testien parissa. Omista ja muidenkin kohteista otettiin työkuvia projektien eri vaiheissa, kerrottiin materiaalivalinnoista, työtavoista ja myös pieleen menneistä remonteista. Niissä oli hieno mahdollisuus korostaa hyviä materiaaleja, kestäviä ratkaisuja ja kaikkein tärkeintä: hyvää suunnittelua. Myöskään osaavat tekijät eivät jääneet vaille kehuja ja kiitosta.
2000-luvun alussa tein ET-lehden asuntomessukohteet Tuusulaan, Laukaaseen ja Kotkaan. Nykyisin teen sisustus- ja rakennuslehdille kohdejuttuja. Ne ovat työläitä. Täyden kuun paistaessa puolen yön tietämissä, olemme kuvaajan kanssa vetäneet pulkkia kuvauskohteesta autolle takaisin. Olimme sinnikkäitä sissejä, kun pakkanen kiristyi ja lumi kirskui. Jutuissa voi korostua tarinallisuus, faktat ja ihmiset. Painopisteen voi viedä jutun julkaisevan lehden mukaan. Mielestäni kotien kuvaaminen ja niistä juttujen teko on niin hienovaraista kirjoittamista, että osaan arvostaa pitkää
kokemustani, onnistuessani jää viisas olo. Jutut myymme usein yhdessä kuvaajan kanssa. Freenä nauttisin, jos lehdet ottaisivat enemmän kontakteja juttupyynnöin.
Mikä on parasta työssäsi?
Parasta on ollut ja on edelleen suunnittelijan ja toimittajan töiden liitto. Omat kohteet on helppo kuvata kuvaajan kanssa, teksti on kirjoittamista vaille valmis tutussa kohteessa. Ammatillisesti parasta ovat olleet lukemattomat
tehdasvierailut ja infotilaisuudet koti- ja ulkomaisissa kohteissa. Parasta on vuosia jatkuneet yhdistyksemme yhteiset tekemiset. Yksin puurtavana arvostan kollegiaalista yhdessä toimimista. Parasta on ihmisten kohtaaminen,
koulutusmahdollisuudet. Parasta on vuosien saatossa syntyneet ihmissuhteet toimituksiin. Olen ollut alusta lähtien yhdistyksemme ja Journalistiliiton jäsen. Muissa maissa asuessamme oli iloa kansainvälisestä lehdistökortista. Nykyisin
työskentely olisi helppoa, vaikka asuisimme missä.
Onko työsi muuttunut vuosien varrella? Miten?
Kyllä työ on muuttunut. Peruskuvio, suunnittelu yhdistyneenä sisustusjuttujen tekoon on säilynyt. Muuttunut on työnteon tapa. 1980-luvun kirjoituskoneet korjausnauhoineen ja studion polaroid-kuvat, viikonkin kestäneet kuvaukset
ovat muisto vain. 2000-luvulla sisustustoimittaja on jatkuvan opiskelun paineissa. Itse sisältökin muuttuu. Jokainen joutuu pohtimaan, millä välineillä pitää, joutuu tai haluaa itseään ilmaista. Yrittäjänä työvälineiden iällä ja määrällä on väliä, se pitäisi näkyä myös työn hinnassa. Yhdistyksessä olemme viisaita ja pohdimme yhdessä tärkeitä kysymyksiä. Vakinaisten sisustustoimittajien määrä on lehdissä romahtanut. Hyviä sisustuskuvaajia onneksi on saatavilla. Kuvaajan läppärillä näen kameran ottaman kuvan ja voin tehdä muutokset kohteessa käden käänteessä.
Miten itse asut ja millainen sisustaja olet?
Asun vaatimattomasti pian kahdeksankymmentä vuotta vanhassa puutalossa Nuuksiossa. Perheemme koti on ollut täällä yli 40 vuotta tukikohtana muiden kotien vaihtuessa. Täällä on kaikki ihanasti rempallaan, kuten äitini eläessään totesi. Olemme muuttaneet pois, mutta täältä ei koskaan viety mitään mukana. Seitsemän vuoden jälkeen palatessamme oli 142 muuttolaatikkoa ja huonekalut. Tyttären 150 kiloa painava kiviveistos oli viimeisen koulun taideprojekti, joka päätyi pihallemme. Tämä kaikki siksi, että luulimme muuttavamme Milanoon, mutta tuli viime tipan muutos. Milano vaihtui Helsinkiin muuttoauton ollessa jo hakemassa kuormaa.
Kesät olemme viettäneet pian 50 vuotta kalastajamökissä sähköttömällä ja kaivottomalla saarella veneillen ja kalastaen. Omassa kodissa olen salliva sisustaja. Kerroksisuus on pitkän asumisen ilo ja taakka. Pihapiirissä on saunarakennus ja muutama vaja jakamassa kaaosta. Sisustusarkkitehtinä rakastan tilasuunnittelua, materiaalivalintoja ja värejä. Asiakaslähtöisyys on taannut yksilöllisen lopputuloksen jokaiseen työhön. Firmojen ja myymälöiden joukkoon on mahtunut monenlaisia koteja. Toimittajan työ on ollut lähes koko ajan puolet töistäni. Tein 2002 Lahden Muotoiluinstituutissa muotoilun ja sisustusarkkitehtuurin lopputyön ekologisesta saaristosaunasta. Tuotteen aitous, elinkaari ja ilmastoystävällisyys olivat jo silloin tärkeitä valintakriteerejä.
Paras sisustusvinkkisi?
Etsi asunto, jossa pohjapiirustus on hyvä, tai ole valmis remonttiin. Kaikki muukin silmääsi miellyttävä on oltava kohdallaan tai muutettavissa. Iso ruokapöytä kuuluu kaikille. Kutsu vieraita, syökää ja juokaa yhdessä. Pidä patjoja pinossa siskonpetiä tarvitseville.