Sisustustoimittajan etätyöhuone valmistui peräkärryyn omalle pihalle.



Miten peräkärryprojekti sai alkunsa?
Sain mieheltäni 40-vuotislahjaksi rekan täysperävaunun, josta hän lupasi rakentaa minulle oman työtilan. Olen tehnyt sisustussuunnittelua toimittajan työn rinnalla jo 20 vuotta. Viisihenkisen perheen kodissa ei ole viime vuosina löytynyt oikein riittävästi tilaa suunnittelutoimistoni tavaroille, joten tämä tuli todella tarpeeseen, vaikka en ollut osannut edes haaveilla tästä.
Mitä materiaaleja valitsit peräkärryyn? Mikä on sisustuksen värimaailma ja teema?
Hankittua peräkärryprojektia muhiteltiin pari vuotta. Alkuun ajatukseni oli, etten panostaisi siihen rahallisesti paljoa ja se saisi jäädä aika karuksikin pinnoiltaan. Takan ostin ensimmäisenä. Se odottelikin melkein kolme vuotta varastossamme käyttöönottoa.
Koetin löytää kierrättämällä ovia ja ikkunoita sekä muuta materiaalia kärryyni. Koska materiaalivaatimukset olivat hieman poikkeavat, tilasimme ne mittojen mukaan kohteeseen. Kärryyn jouduttiin yllättäen rakentamaan koko kantava lattiarakenne uudestaan. Sitten tehtiin uusi hieman pulpettimainen katto, aukotettiin kaksi ikkunaa ja ovi sekä suljettiin takaosan vanhat pariovet. Viime syksynä lattia eristettiin ja sitten minun oli aika valita sisämateriaaleja. Jo tässä vaiheessa oli käynyt selväksi, että kohde ei rakentuisikaan millään kierrätystuotteilla, vaan kaikki oli hankittu juuri tulevaa työtilaani varten, mikä tuntui kyllä kustannuksissa.
Lattiaan halusin aitoa luonnonmateriaalia ja valitsin vaaleaksi käsitellyn tammilankkuparketin. Olimme syksyllä sisustustoimittajakollegoiden kanssa vierailulla Kööpenhaminassa Muuton toimistolla. Toimiston yksi iso seinäpinta oli paneloitu tammisella sormipaneelilla. Nappasin siitä kuvan ja kotiin palattuani aloin hakemaan kuumeisesti vähän vaaleampaa sormipaneelia kohteeseeni. Sellaista, joka sopisi lattian kanssa. Löysin valmistajan, joka toimitti minulle mäntypaneelista kolme näytettä eri käsittelyillä. Valitsin vaaleimman ja tilasin tuotteet, jotka höylättiin ja käsiteltiin tilauksesta kohteeseeni. Lopuksi peräkärry verhoiltiin vielä ulkopinnoiltaan harmaalla vinyyliverhouslevyllä.


Mikä on ollut haasteellisinta? Entä palkitsevinta?
Projektin hulluus on meinannut välillä aiheuttaa aikamoisia parisuhdekriisejä. Alkuun tuskastelin koko kärryn olemassaoloa rekkafirman mainoslogoineen, mutta mitä pidemmälle projekti eteni, sitä tyytyväisempi olen ollut tähän kummalliseen renkailla seisovaan toimistooni. Palkitsevin hetki tuli vastaan nyt ”koronakevään” aikana. Lapset olivat pari kuukautta kotihoidossa ja teimme molemmat kotona töitä. Jaoimme työt kahteen vuoroon ja iltapäivä yhdeltä kipitin kärryyni pihallemme. Sytytin takan, käynnistin koneen ja ryhdyin töihin omassa hiljaisessa ja kauniissa etätyökonttorissani.
Vaikka projekti koitui monin verroin kalliimmaksi kuin aikeeni olivat, olen nyt hurjan tyytyväinen tähän satsaukseen sekä erityisen kiitollinen miehelleni, joka tämän rakennusurakan on hoitanut lähes yksin.
Mihin aiot käyttää peräkärryäsi?
Tämä kevät oli minulle hämmentävän inspiroivaa aikaa. Se, että arjestani jäi yhtäkkiä lähes päivittäinen parin tunnin työmatka pois, merkitsi ajankäytössäni paljon aikaa muulle. Huomasin innostuvani asioista enemmän kuin aikoihin. Luonteettomat maisemakonttorit eivät luovaa ihmistä inspiroi. Haluan kauniita asioita ympärilleni. Etätyössä kaipaan työkavereitani, mutta ikävää on lievittänyt Teams -kahvitaukomme. Toivon, että koronakauden jälkeen etätyömahdollisuus on uusi normaali.
Tänä keväänä, toukokuun viimeinen päivä tulee kaksikymmentä vuotta siitä, kun valmistuin sisustussuunnittelijaksi. Parissa kymmenessä vuodessa olen sisustanut valtavan määrän koteja ja kesämökkejä ympäri Suomen. Nyt, kun peräkärryni on keittiötä ja lopullista sisustustaan vaille valmis, olen ryhtynyt päivittämään sisustusmateriaalinäytevarastojani. Toivon, että peräkärry tulisi toimimaan muuntuvana työtilana, jossa voin tehdä etänä toimittajan työtä ja ottaa vastaan suunnitteluasiakkaani. Joulun aikaan kärryyn avautuu varmastikin jälleen taas kuudetta kertaa pitämäni pop up joulupuoti tänne Vihtiin, jota kyläläiset kyselevät jo hyvissä ajoin marraskuussa.


Mikä on parasta sisustussuunnittelijan työssä?
Tyytyväiset asiakkaat. Tiedän onnistuneeni työssäni, jos vuosienkin päästä saan samalta asiakkaalta soiton, että he tarvitsevat uuteen kotiinsa jälleen apuani.
Innostuminen on minulle ammatillista polttoainetta. On hienoa päästä siihen tilanteeseen, kun olen tullut uudesta kohteesta ja hahmottelen kynän kärki liitäen ensimmäisiä luonnoksia paperille. Polte työhön on säilynyt yhä nämä vuosikymmenet.
Miten kuvailisit omaa tyyliäsi sisustussuunnittelijana?
Suunnittelen kohteeni aina ensisijaisesti asiakkaalleni. Muistutankin aina, etten minä ole muuttamassa heille ja että heidän täytyy nämä valintani tuntea omakseen. Tarjouskäynnillä onkin oltava kaikki aistit avoimena, jotta pystyisin pääsemään asiakkaan taajuudelle ja löytämään sen virran, jonka mukana mennään.
Jokaisella suunnittelijalla on oma käsialansa ja tavoitteellisinta olisikin, että asiakas haluaa projektiinsa juuri minut sen vuoksi, että on nähnyt tekemiäni koteja ja pitää kodikkaan klassisesta tyylistäni. Pitkään jatkuneessa kulutuskeskeisessä maailmassa koetan vaalia myös ympäristöarvoja. Verhoilutan ja maalautan vanhoja kalusteita, jos saan ne sillä tavoin sopimaan sisustukseen. Lähellä pientuotettu kaluste on arvoiltaan verrattavissa aikaa kestävään designklassikkoon. Sisustussuunnittelijan koulutuksen lisäksi olen opiskellut puusepän opinnot ja koenkin sen antavat lisäarvoa minulle ammattilaisena. Piirrän paljon mittatilauskalusteita ja ymmärrykseni eri materiaaleista on erityisen hyvä. Sisustustoimittajan työssä olen kiinni ajankohtaisissa trendeissä ja pystyn ohjaamaan suunnitteluasiakkaitani.
Ps. Peräkärry esitellään kokonaisuudessaan syksyn aikana Deko -lehdessä.
Teksti: Seija Killström Kuvat: Seija Killström