Sisustussuunnittelija, -toimittaja ja muotoilija Jutta Ylä-Mononen ymmärsi rakkautensa luovaan tekemiseen jo lukioiässä.
Miten olet päätynyt alalle ja minkälaisten projektien parissa olet tehnyt töitä?
Haaveilin sisustussuunnittelijan työstä jo teini-iässä. Pienet asiat voivat olla merkittäviä suunnannäyttäjiä. Ymmärsin rakkauteni väreihin ja luovaan tekemiseen, kun lukion kuvaamataidon tunnilla tehtävänä oli sisustaa huone oikeassa mittakaavassa kenkälaatikkoon. Lukion jälkeen pääsin Samerkan sisustussuunnitteluosastolle harjoittelijaksi. Sen jälkeen mielessäni ei ollut enää muita vaihtoehtoja.
Halusin oppia italian kielen ja muuttaa ulkomaille. Pyrin Firenzeen Accademia Cappielloon opiskelemaan sisustussuunnittelua. Monipuoliset opinnot, jotka sisälsivät myös paljon taidehistoriaa ja huonekalujen tyylihistoriaa, ovat olleet vankka pohja työlleni. Kolmen Italiassa vietetyn vuoden aikana opin paitsi sisustussuunnittelusta ja muotoilusta paljon, näin italialainen kulttuuri vaikutti elämänasenteeseeni.
Reilun kolmenkymmenen vuoden aikana olen saanut tehdä monipuolisesti sisustus- ja muotoilualan töitä. Heti opintojeni jälkeen olin töissä Ristomatti Ratian arkkitehtitoimistossa, jossa suunnittelin pääasiassa ullakkoasuntoja. Jatkoin sisustussuunnittelua tämän jälkeen kymmenen vuotta itsenäisenä yrittäjänä.
Sisustustoimittajan töitä olen tehnyt vuodesta 2003, ensin Koti ja keittiö -lehdessä yhteensä 13 vuotta sisustustoimittajana, toimituspäällikkönä ja päätoimittajana. Viimeiset viisi vuotta olen työskennellyt freelancerina ja opiskellut samalla lasi- ja keramiikka-alan muotoilijaksi HAMK:ssa. Vuonna 2017 ilmestyi Isa Kukkapuro-Enbomin kanssa kirjoittamani kirja Inspire Me! suomalaisista Kaj Franck -palkinnolla palkituista muotoilijoista. Elokuussa ilmestyi Vuokko Nurmesniemestä kirjoittamani elämänkerta. Tällä hetkellä päiväni täyttyvät toimittajan, muotoilijan, suunnittelijan ja sisällöntuottajan töistä.
Mikä on parasta työssäsi?
Parasta on, että saan tehdä töitä mielenkiintoisissa, luovissa projekteissa kivojen ihmisten kanssa. Tunnen olevani onnekas, että työ ja intohimo ovat elämässäni yksi ja sama asia. Rakastan työtäni ja opin koko ajan uutta.
Miten kuvailisit tyyliäsi?
Tyylini on sekoitus suomalaista ja italialaista minimalismia. En ole kuitenkaan superminimalisti, pidän tärkeänä kodikkuutta ja käytännöllisyyttä. Luonnonmateriaalit ja herkät, kauniit sävyt ovat tärkeä osa tyyliäni.
Kuva Jaanis Kerkis
Miten itse asut ja millainen sisustaja olet kotona?
Asun mieheni ja 16-vuotiaan kuopukseni kanssa vuonna 1912 rakennetussa kerrostalossa 150-neliöisessä asunnossa Helsingin Taka-Töölössä. Perheessämme on viisi lasta, joista neljä on jo aikuisia ja muuttaneet omilleen. Kodissamme on paljon avaraa tilaa, luonnon materiaaleja ja hillittyjä, pehmeitä sävyjä.
Yhtä tärkeä kuin kaupunkikoti on kesähuvilamme Villingin saaressa. Nautin siitä, että voin sisustaa kahta erilaista kotia. 1930-luvulla rakennetussa puutalossa sisustus on sekoitus vanhaa ja uutta. Sänkyjä ja sohvia lukuun ottamatta kaikki on hankittu käytettynä. Huvilan sisustus on värikkäämpi kuin kaupunkikodin. Erään kauppaneuvoksen vaimolleen rakennuttama pastellinvärinen talo ikkunaluukkuineen ja vaaleanpunaisine sydämineen inspiroi käyttämään herkkiä pastellisävyjä myös sisustuksessa. En noudata sisustamisessa mitään sääntöjä, vaan luotan vaistoon, tyyliin ja kokemukseen.
Paras sisustusvinkkisi?
Harkitsen tarkkaan sisustushankintoja, on sitten kyseessä huonekalu, valaisin tai pienempi sisustusesine. En koskaan kiinny tavaraan, vaan lahjoitan niitä surutta lapsilleni tai myyn eteenpäin. Ostan usein käytettyjä huonekaluja, hinnat ovat edullisempia ja hyvin tehdyt täyspuiset kalusteet ovat pitkäikäisiä ja ekologisia. Kaunis sisustus alkaa turhan tavaran karsimisesta ja siitä, että koti on siisti.
Kuva Jaanis Kerkis
