Vierailu Paimion parantolaan

Paimion parantola on modernin arkkitehtuurin maineikasta historiaa. Entä tulevaisuus?

Kävimme Artekin kutsumana opastetulla kierroksella Paimon parantolassa ja Littoisissa a-factoryssa näkemässä, miten koivu taipuu ja artekin kalusteet valmistuvat. 
Paimion parantolan omistaa Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri. Parantola ja muut alueen rakennukset ovat myynnissä. Tarjousten jättöaika on päättynyt. Kukaan ei tiedä tulevasta. Parantolarakennnus on suojeltu riippumatta tulevasta toiminnasta. Suuri huoli on irtaimistosta. Kalusteet ovat ajalta ennen vuonna 1935 perustettua Artekia.
Paimion parantolan suunnitteli kalusteita ja pienimpiä yksityiskohtia myöten nuori arkkitehtipariskunta Alvar (1898-1976) ja Aino Aalto (1894-1949). Aino Aalto oli miehensä työtoveri vuodesta 1925 alkaen kuolemaansa saakka. Parantolan toteutui vuosien 1929-1933 aikana.
Suunnittelun lähtökohta oli funktionalismi, jonka mukaan arkkitehtuurin ja muotoilun tulee palvella käyttötarkoitusta. Aalto nimitti parantolaa medicinistiseksi instrumentiksi. Arkkitehtuurisen taistelun keinot tautia vastaan olivat hygienisyys, inhimillisyys, valo, ilma, aurinko, rauha ja lepo.
Ensimmäiset potilaat tulivat helmikuussa 1933. Kaksi kuukautta myöhemmin kaikki 286 sairaansijaa oli täynnä.
Alvar Aallon toinen vaimo Elissa Aalto (1922-1994) aloitti työt Aaltojen toimistossa 1949 ja jatkoi toimiston johdossa Alvar Aallon kuoleman jälkeen.
Parantola on ulkoa pääosin valkoinen. Sisällä oli kullakin kerroksella ja osastolla oma värinsä. Myöhemmissä remonteissa on seiniä maalattu valkoisiksi.
Hygieniasyistä kaikki kulmat ovat pyöristettyjä. Keltaiset portaat ja lattiat tuovat auringon sisään.  Seinät ovat vaalean harmaat. Jotta koskettelun aiheuttamat tahrat eivät näkyisi, on pilarissa on tummempaa harmaata ja käsijohtimen taustalla vielä astetta tummempaa harmaata.
Ruokasalin tuolit  olivat alkujaan mustia. Kaikista remonteista ja kalusteiden muutoksista ovat vastanneet Aino Aalto, Elissa Aalto ja myöhemmin Alvar Aalto säätiö.
Valaisimet ovat lasikupujen sisässä hygienian vuoksi.
Alkuperäisiä Paimio-tuoleja on jäljellä enää yksi kappale, se on tässä. Tuolissa levätään  takakenossa, jotta voi katsella taivasta suurista ikkunoista. Tuolit on suunniteltu parantolan oleskeluhuoneeseen, niitäei ollut muualla talossa.
Parantolan päiväohjelma oli tarkka. Potilaat viettivät kolmesti päivässä 1-2 tuntia kerrallaan ulkona hallissa, ellei pakkasta ollut yli 20 astetta. Laudoitetut osuudet ovat 1970-luvun sairaala-ajalta, niissä on talon ilmastointi.
Kukin potilas vei huoneesta omat peitteensä halliimakuulle. Lammasturkiksella vuoratut suojapussit olivat kylmien säiden varalle.
Paimoin parantola oli tuberkuloosiparantola 1960-luvulle asti ja sittemmin asteittain saneerattu Turun yliopistollisen keskussairaalan keuhko- ja sisätautisairaalaksi. Vuodesta 2014 parantolassa on toiminut Mannerheimin Lastensuojeluliiton lasten ja nuorten kuntoutussäätiö. Osa tiloista on tyhjinä. Remonteissa on säilytetty kaksi potilashuonetta. Kuvassa alkuperäinen potilashuone. Potilaat olivat kahden hengen huoneissa, koska yhteisöllisyyttä pidettiin tärkeänä.
Kiitos Artekille hienosta päivästä!
Teksti ja kuvat Tuula Saarinen